Tunteiden sekamelska

Ja niin vaan loppui kesäloma ja oli aika raahata perseensä takaisin tänne jumalan selän taakse opiskelemaan. Mä olen surullinen, koska taas piti jättää kaikki kotipaikkakunnalle. Mä olen surullinen, koska loma on loppu ja kesä lähestyy loppuaan. Mä olen surullinen, koska kinastelen mun poikaystävän kanssa vähänväliä jostain helvetin turhasta. Ehkä arki saa mut taas turtumaan kaikkeen kakkaan niin, että aika menee kuin siivillä ja valmistun.
Ei mulle ihan paskaa kuulu. Mulla oli tosi kiva kesä, joka huipentu reissuun sukulaisille ja tehtiin huisin paljon kaikkea kivaa. Sellaisia hetkiä, kun toivois ajan pysähtyvän.
Ootteko muuten kattonu sitä Netflixin vankila sarjaa Orange Is The New Black? Jos ette, niin suosittelen! Katsoin molemmat kaudet jo ja itse ainakin tykkäsin kovasti. Jos et tiedä mistä sarja kertoo ja kiinnostuit niin klikkaappa tuosta > Wikipedia - Orange Is The New Black.
Lisäksi oon vihdoin saanut jonkunlaisen kontaktin muihinkin mun koululaisiin, kuin mun kämppikseen, joka ei edes enää asu täällä, koska se on työharjoittelussa. Tosin ne uudet oppilaat ahdistaa mua valtavasti. Ja on siellä ainakin yksi joka saa mun otsasuonet pullistumaan, mutta niitä nyt löytyy aina.
Kello on jo kohta puoli kahdeksan, mutta se on oikeastaan ihan hyvä juttu.

Taas yksi päivä selvitty ja yksi päivä lähempänä kotia.